Funky soul
Afroamerikkalaiseen tyyliin, Funky soul
Riffi on musiikissa aihe, joka koostuu sävelistä tai soinnuista. Sitä toistetaan kappaleen alusta loppuun asti. Musiikkilajeista eniten niitä käytetään juuri funkissa, bluesissa, jazzissa sekä rockissa. Juuri rapissa ja funkissa niitä voi olla yksi tai kaksi, johon kappale kokonaisuudessaan perustuu. Sointujen noudattaessa koko ajan tuttua kaavaa, se antaa biisille omaperäisyyttä, josta sen tunnistaa. Useimmiten se soitetaan kitaralla, mutta kosketinsoittimilla se on myös mahdollista samoin kuin bassolla soitettuna. Tunnetuimmiksi ne ovat kuitenkin tulleet rock -musiikin puolelta, jossa niitä on ollut käytössä monilla bändeillä. Soulissa näiden lisäksi käytetään vahvaa takapotkua sekä vaihtelevia rytmityksiä. Useimmiten lisämausteensa tuovat soolot, joita soitetaan joko saksofoneilla tai torvilla.
Funky soul on musiikin laji, joka kehittyi soulista ja sen riffille on ominaista monimutkaisuus. Afroamerikkalainen musiikki on juuriltaan 1950 – luvun rhythm and bluesia sekä hengellistä gospelia. Hengellisyyden sijasta teemat ovat olleet myös poliittisia.
Afroamerikkalainen musiikki tarjoaa tunnetta
Soulissa on paljon tunnetta, mutta se on paljon maallisempaa kuin gospelissa. Sille ominaista onkin juuri riehakkuus ja intohimo kertoo kahden ihmisen rakkaudesta tai ihmissuhteista. Tarinaa väritetään laulajan melismoilla eli tunnetilojen vaihteluilla. Tälle musiikkilajille on myöskin yleistä balladit. Jos biisi on nopeatempinen, siinä painotetaan rytmiä.
Tästä päästäänkin funky souliin, joka on soulin rytmikkäämpi muoto. Sen kehitteli aikanaan James Brown ja erittäin kuuluisaksi se nousi Stevie Wonderin ja Marvin Gayen myötävaikutuksella. He toivat markkinoille kokonaisia albumeja eikä vain yksittäisiä kappaleita. Tyylit kehittyivät lähinnä kaupungeittain juuri New Yorkissa, Chicagossa, Philadelphiassa, Detroitissa sekä Memphisissä. Aretha Franklin on tunnettu New Yorkin tyylistään.
Instrumentaalin ja funkin mukaantulo
Soulista kehittyi myös instrumentaalinen osuus. Sen pääsoittimena on usein urut ja sävelkulku on hiukan erilainen kuin soulissa. Se sai enemmän vaikutteita 60 -luvun pop-musiikista. Funk kehittyi soulin ohella vielä 80 -luvullakin, mutta silloin musiikki koneellistui. On harmi, että 90 -luvulla isot levy-yhtiöt antoivat niin sanotusti kenkää kaikille soul -artisteille. Tilalle tulivat rap ja hip hop.
Soul -musiikki sai mennä, mutta myös rap ja hip hop ovat saaneet vaikutteita sekä soulista että funkista. Teknomusiikki ei ole onneksi enempää mennyt soulin tontille, vaan sen hip hop ja rap ovat afroamerikkalaista syntyperää kuten soul ja funk. Näissä on yhtäläisyyksiä, vaikka ne erilaisia ovatkin. Tämäkään ei haudannut lopullisesti sen enempää soulia kuin funkiakaan.
Funky soul elää ja voi hyvin
Funky soul jatkoi matkaansa 2000 -luvulle ja artistit siirtyivät indie -yhtiöihin. Cocoa Music oli juuri sen tyyppinen yritys, mitä artistit kaipasivat. Soulia alettiin tuolloin kutsua neo souliksi. Tosin tämä nimitys ei lainkaan innostanut soulin laulajia, jotka sanoivat termiä hyvinkin keinotekoiseksi ja kaukaa haetuksi. Pääasia, että tämä genre on saanut kehittyä edelleen ja siitä tunnistaa vielä tänä päivänäkin sen tutun soundin, mikä soulilla ja funkilla on. Ilmeisesti tuo nimitys kehitettiin lähinnä markkinointia varten.
Riffi on ja pysyy. Todellinen funky soul fani kuuntelee vähän vanhempiakin kappaleita ja fiilistelee niiden mukaan. Yhtä näin vankan jalansijan saanutta musiikkigenreä on vaikea suistaa raiteiltaan, vaikka markkinat niin haluaisivat. Vaikka hip hop ja rap tulivat tavallaan soulin tilalle, ne ovat kuitenkin saanet vaikutteita siitä. Afroamerikkalaisina niillä on samanlaisia sävyjä, ehkä nämä uudet tyylit ovat tietyllä tapaa modernimpi versio soulista, mutta yhtä puhuttelevaa musiikkia ne kaikki ovat.