Funk musiikki on saanut alkunsa 1960-luvulla, mutta 1970-luvulla se koki kuitenkin varsinaisen kultakautensa. Funk on soul musiikista kehittynyt musiikkilaji. Luonteenomaista sille on rytmi, joka on synkopoitu. Kappaleet voivat olla yhden riffin kappaleita tai paljon monimutkaisempiakin kappaleita. Funkissa tarkoituksena on luoda intensiivinen rytmi ja sen luomisessa käytetään apuna toistuvia riffejä. Orkesterissa on mukana usein puhallinsektio, kuten usein myös soul bändeissäkin.
Funk musiikki on intensiivistä
Funkin kappalerakenteet ovat yksinkertaisempia kuin soulissa, mutta rytmit ovat monimutkaisempia. Intensiivisen groovensa ansiosta se soveltuu hyvin tanssimiseen. Funkin myötä bassokitaristit ovat nousseet valokeilaan, kun tätä ennen he olivat isommassa roolissa lähinnä populaarimusiikissa. Larry Graham keksi funkille tyypillisen peukutustekniikan, jossa basisti luo perkussiivista ääntä peukalolla kieliä iskemällä.
Funky soul -kitaristit käyttävät joskus myös ’kuolleita nuotteja’. Se tarkoittaa sitä, että soittimen kieliä painetaan todella kevyesti, jotta kielistä kuuluu rämpytystä eikä varsinaista säveltä. Tunnetuimpia kitaristeja funkissa ovat Phelps Collins, Jimmy Nolen ja Jimi Hendrix. Jimi Hendrix kehitti myös funk rockin, jossa riffit sovitetaan rock-bändille sopiviksi.
Tunnettuja funk-artisteja
Yksi tunnetuimpia tyylilajin edustajia on James Brown. Hänen tunnettuja levyjään ovat muun muassa Hell, The Payback ja Get On the Good Foot. Myös Bootsy’s Rubber Band on tyylilajin tunnetuimpiin edustajiin kuuluva bändi. Heidän tunnettuja levyjään ovat muun muassa Ahh… The Name is Bootsy! ja Stretchin’ out in a Rubber Band.